Toi otsikko ei nyt oikeen sovi mun pääsiäiseen. En oo nimittäin syöny yhtään suklaamunaa...
Hirveetä romaania en rupee teille kirjotteleen, koska mulla on tällä kertaa koneen sijasta käytössä iPad, ja vaikka tää on muuten ihan mahtava, täl on huippuärsyttävä kirjottaa...
Sain siis espanjan kokeesta 10, ja se on mulle iso juttu. Sen ansiosta mun espanjan numero saattaa nousta kymppiin!
Ja viime torstaina mä ja mun kaveri pidettiin enkun tunnit. Olin ennen halunnu opettajaks, mut sillon enkun tunnilla mun opettajahaaveet jäi. Me ei saatu pidettyy luokassa yhtään kuria, ja lopuks väännettiin jotai itkunaurua siel luokan edessä. :D
Torstaina alko onneks loma. Ihana saada muutama päivä vapaata ja hellittää vähän otetta koulusta.
Perjantaina mä olin mun serkulla yötä. Musta oli mahtavaa päästä moikkaamaan sitä ja sen perhettä. Sen kaks lasta on mulle ku omii sisaruksia ja ne on mulle hirveen tärkeitä.
Lauantaina, ku olin raahautunu kotiin, mun puhelimesta hajos sim-kortti... Just tälleen lomalla, ku kaikki paikat on kiinni ja mistään ei saa uutta... Mut saa silti kiinni tuolt facebookista ja kikistä. Puhelimeen on tosin turha soittaa tai lähettää viestiä, niin mua ei saa kiinni.
Lauantai-illalla mun paras kaveri tuli meille yöks. Me valvottiin jonnekki kahteen asti ja noustiin joskus kahelttoista. Mua ainaki väsyttää ihan sairaasti, nukahdan ihan pian...
Tässä kaikki tältä erää. Aattelin et voisin tehä joku päivä vaik päivä kuvina postauksen jos saan sen onnistumaan. Mut tässäpä tämä. Hauskaa loppulomaa, älkää kuolko tiistaina...
Noin mä iltasin teen. Joka ikinen ilta. Mulle tulee siitä hyvä fiilis. Tosi turvallinen ja sellanen, et musta välitetään ja kaikki järjestyy.
Uskosta on tullu mulle tärkee asia vasta ihan parin vuoden sisällä. Mua on pienestä pitäen opetettu rukoilemaan ja oon käyny seurakunnan päiväkerhon, joten usko on aina ollu osa mun elämää. Pienenä ei vaan ymmärrä kaikkee, eikä ota sitä niin tosissaan kun ei oo vielä kohdannu kaikkee sitä pahaa, missä usko tuo lohtua.
Pari vuotta sitten kun mun mummi kuoli mä päätin, et tää oli tässä. Jos Jumala oikeesti vie multa pois mulle tärkeen ihmisen, nii miks mä kunnioittaisin jotain sellasta? Mul oli aina paha olla, ja sillon kun mul oli ihan hyvä mieli, niin silti tuntu et jotain puuttuu eikä tää hyvä olo oo ihan täydellistä. Sit valitin mun pahasta olosta äidille ja tää kehotti rukoilemaan. Mä muistan kuinka mä katsoin sitä halveksivasti ja kysyin: "Ootko sä tosissas?" Äiti ei sanonu siihen sillon mitään, se ties et mikään saarna ei auta vaan mun piti saada aikaa miettiä. Sit yhtenä iltana, kun mun oli kaikkein pahin olla ja mulla oli kamala kuristava tunne, mä päätin rukoilla.
Mä en ollu koskaan kohdannu mitään sellasta. Mulle tuli melkein saman tien tosi hyvä olo ja se kuristava tunne lähti pois. Mulle tuli sellanen olo, et mun olis pitäny tehä toi paljon aiemmin.
Vuos sit mulla oli tosi vaikeeta. Mun kavereilla meni tosi huonosti, eikä mun omissakaan asioissa ollu kehumista. Mä en sillon rukoillu kertaakaan ja sorruin tekemään tyhmyyksii. Mä en uskonu, et rukoilu olis oikeesti auttanu siin tilanteessa. Nyt jälkeenpäin kun miettii, nii se olis ehkä just ollu se asia minkä avulla niistä ikävistä asioista ois päässy paremmin yli.
Mä en oo mikään kiihkouskovainen, enkä oo koko ajan tekemässä ristinmerkkii tai mitää, mut usko on nykysin tosi iso asia mun elämää. Mä oon normaali nuori jolla on ihan normaali elämä, enkä mä esimerkiks käy kirkossa jos mun ei oo ihan pakko. Mä osotan mun uskon sillä, et mä rukoilen joka ilta kaikkee hyvää mun perheelle, ystäville ja niille mun rakkaille, jotka on jo päässy tonne ylös.
Kuvan löydätte täältä
Mulle tuli kauhee halu kirjottaa teille vaihteeks jotain vakavampaa. Olin siis tänään aamulla riparitapaamisessa, jota kutsuttiin lähetyssafariks. Tutustuttiin vähän lähetystyöhön eripuolilla maailmaa, ja sain siitä nyt tän usko-teeman. Mun on pakko sanoo, et se lähetyssafari oli mun mielestä tosi mielenkiintonen. Mua alko heti kiinnostaa lähetystyö jossain päin maailmaa.
Tähän loppuun mä aattelin laittaa teille vielä pari kuvaa.
~
~
~
Mun mielestä tähän on hyvä lopettaa. Hyvää viikonloppua ja ens viikkoa jokaselle!
Mulle tuli viime viikolla niin sellanen olo, et kesä tulee pian! Lumet oli ehtiny jo vähän sulaa ja soraa ja vähän nurmikkoo pilkisti jo lumen alta. Tuli niin hyvä fiilis, jesjes! Ja loppujen lopuks, onhan nyt jo maaliskuu. Enää kolme kuukautta, ja sit on oikeesti kesä. Mä en millää jaksais odottaa, kun on niin paljon kaikkee kivaa tiedossa kesäks. Mä en tiiä oonko viel ehtiny leijuu teille tästä, mut mä pääsen kesäkuussa kattoo Lana Del Reytä Helsinkii ihan parhaassa porukassa!
Oltiin edellissunnuntaina Niken kans kattomassa se '21 tapaa pilata avioliitto' ja ainaki mun mielestä se oli tosi hyvä! Se juoni oli tosi ennalta-arvattava, mut se leffa oli toteutettu niin hyvin, et se ei häirinny yhtään. Loppuilta sen leffan jälkeen meni ihan mukavasti, ainakin mun mielestä. Oli tosi kiva päästä juttelee kunnolla pitkäst aikaa, otetaan uusiks joku kerta!
Viime viikolla saatiin tosiaan noi mantsankokeet takasin ja mä olin niin innoissani ku näin sen numeron! Mun numero oli 8,5 ja sen ansiosta mun mantsan numero nousee kaks numeroo, seiskasta ysiin! Tottakai siihen vaikuttaa vihkotyöskentely, esitelmä ja tuntiaktiivisuus myös, mut ainakin noista kahdesta ekasta mä sain ysin. Todistus näyttää siis ihan lupaavalta. (:
Viime sunnuntaina mä olin mun parhaan ystävän Nean rippijuhlissa. Juhlat oli muutenki tosi onnistuneet, mut se et pääsin juttelee paremmin mun parin kaverin kanssa kruunas kaiken. Mun mielestä on ihanaa tutustuu uusiin ihmisiin ja tutustuu vanhoihin tuttuihin viel paremmin, nii siel juhlissa oli oikeesti tosi kivaa!
Mulle ei ollu tullu yhtään kysymystä, mut ei se haittaa. Toteutetaan se kysymyspostaus sit joskus toiste.
Mulla on niin hyvä fiilis tänää (vaikka kipeenä oonki, eh), et mun mielestä on hyvä lopettaa tähän. Mä toivon teille yht hyvää fiilistä!
