Kuka mä oon?

Mul on pitkästä aikaa kirjotettavaa! Oon pienen ajan sisää tutustunu tosi moneen uutee ihmisee, eikä ne tiiä must melkeen mitään. Aattelin siis laittaa tänne blogiin vähän tietoo itestäni, just näille uusille tuttavuuksille ja vanhoille kavereille, koska loppujen lopuks on niin paljon asioita mitä edes kaikki mun parhaat kaverit ei tiiä musta. Aattelin siis vähän kertoo itestäni muutamii asioita. Oon listannu tähän mun hyviä ja huonoja puolia. 

Oon tosi naiivi, ihan liian hyväuskonen. Mä pyrin näkee ihmisissä pelkkää hyvää, enkä haluu uskoo kenestäkää mitää pahaa, vaikka olis jotain näyttöö et se ihminen on tehny jotai. Ja tottakai haluun antaa ihmisille toisen mahdollisuuden. Ajattelen tyylii jostai linnakundeistaki et "kyl toi pystyy parantaa tapansa, kyl se muuttuu." Suurimmaks osaks naiivius on perseestä, koska sellasii ihmisii on helppo kusettaa. Mua on kusetettu paljon ja rankasti, mut annan aina kaiken anteeks ja annan ihmisille uuden mahdollisuuden. Huoh.

Oon takertuva. Roikun mun ystävissä 24/7 enkä anna niille hengitystilaa. Jos siis inhoot takertuvia ihmisiä, niin älä tutustu muhun; oon oikee extreme-tapaus. En pysty olee ees koulussa hetkeekään yksin, vaan änkeen aina johonki porukkaan. Mul on aika usein sellanen olo et mun kaverit ei todellakaa tykkää ku tuppaudun niitten seuraa ja alan esittelee mun kerrassaa loistavaa huumorintajuu selittämäl millon mitäki paskaa, mut totuus on se, et en viihdy yksin. 

Oon aika tyhmä. Mietin aina ku oon mun kavereitten kanssa, et mitä uskallan päästää suustani, etten vaikuta ihan idiootilta. Mun parhaat ystävät on kyl varmasti huomannu, miten retardi osaan olla, mut toisaalt se on varmaan just se mikä mua ja mun kavereita yhdistää. Eiks se niin oo, et seura tekee kaltasekseen?

Oon tosi herkkä. Jos loukkaannun jostain ihan pikkujutusta, niin saatan suuttuu ihan kunnolla ja vihotella pitkään. Se on ihan kamalaa, ja opettelen täs itsehillintää. Edistyn ihan kohtuullisesti, joten nykysin mulle saa sanoo päin naamaa jo lähes mitä vaan. 

Mutta. Ettei tää nyt menis tälläseks pelkäks negatiiviseks, ni on mus hyviiki puolii. 

Oon tosi välittävä. Mun ystävät on mulle kaikki kaikessa ja niitten hyvinvointi on mulle hirmu tärkeetä. Kuuntelen niiden murheita ja yritän auttaa parhaani mukaan. 

Oon luotettava. Kuuntelen tosiaan mun ystävien murheita ja yritän auttaa niitä, eikä mul oo tapana levitellä niitten asioita. Mulle kerrotaan paljon isojaki asioita ja ne kyl pysyy salassa. 

Oon tosi puhelias ja äänekäs ku mut oppii tuntemaan. Saatan ensiks vaikuttaa ujolta, mut sitte kun mut oppii tuntemaan, oon jotain ihan muuta. En oo juurikaan hiljaa, mä joko puhun tai laulan ihan kokoajan. 

Oon ulospäin suuntautuva. En pistä pahakseni, jos joku täysin tuntematon tulee juttelemaan mulle. Mun mielestä on kiva tutustuu uusiin ihmisiin. Yritän aina keksii joittenki puoltuttujen kanssa jotain puhuttavaa, et voisin tutustuu niihin kunnolla. Tätä vois kutsuu jo tungettelevaks, mut en ota puheenaiheeks mitään henkilökohtasta, ni mun mielestä mun jutut on viel hyvän maun rajoissa. 

Mul ei tuu oikeestaan mitään muut mieleen. Kiitän sydämeni pohjasta mun parhaita ystäviä siitä, et ne jaksaa katella mua vaikka oonki vähän tällänen. En tiiä mis olisin ilman niitä, ja vaikkei niist aina siltä tuntuis, nii rakastan niitä yli kaiken. Iso halaus ja suukko poskelle, ootte rakkaita! :*

Toivon, ettei kukaan mun tuttava kauhistunu ihan hirveesti siitä millanen mä oon. Tulkaa oikeesti rohkeesti juttelemaan, en mä mikään ihan hirvee pirttihirmu oo, vaikka noist mun ekoista teksteistä sellasen kuvan saaki... x)