Nää otsikot ei oo mun alaa

Ootte varmaan huomannu, et hetkeen ei oo uutta postausta kuulunut. Mä en viitti alkaa keksimään mitään tekosyitä, kuten "oli niin kiire" vaa sanon ihan rehellisesti, et mulla ei oo ollu mitään kirjoteltavaa. Jos joku jo ehti innostumaan, niin ei, en oo unohtanut tätä enkä oo lopettamassa.

Mut asiaan. Tänään on torstai 25.4. Torstai. 25.4. Niin tavallinen päivä, ja silti tää on ollu mulle oikeen epäonnen päivä. Mun päivä alko sillä, et heräsin tavallista aikasemmin auringon valoon, jota tulvi mun huoneeseen mun verhojen välistä. Nousin sit istumaan siin sängyllä ja vilkasin peiliin huoneen toiselle puolelle; katastrofi. Mun hiukset oli yks iso takku ja ajatus niitten selvittämisestä herätti mussa kauhua. Kävin kuitenki töihin ja aloin selvittää niitä. Kun vihdoin sain mun hiukset järjestykseen, päätin vaihtaa vaatteet. Sit kävin uuden taistelun mun vaatteitten kanssa. Mun paita ei suostunu asettumaan lainkaan ja sit lopuks mä luovutin ja annoin vaan olla. 

Kun mä pääsin kouluun olin jo varma, et päivä menis paremmin. Niin se oikeestaan menikin, lukuunottamatta sitä, et meinasin kompastuu rappusissa saman tien ku olin päässy koulun ovista sisään. Aamupäivästä selviydyinkin ihan kunnialla, mut siinä puolen päivän aikaan alko harmittaa oikeen kunnolla. Mua on siis kiusattu melkeen 10 vuotta. Se ei oo mitenkää sellast päivittäistä, et ihan joka päivä tapahtus jotain, mut vähintää kolmen päivän välein se sama paska toistuu. Mulle on huudeltu kaikkee enemmä ja vähemmän ilkeetä, tänään mulle huudeltiinki sielt vähemmän ilkeest päästä. "Vitun läski, miten sä ees sait noi farkut jalkaas?" Tota ei kai sinänsä voi laskee epäonneks, mut negatiivinen juttu kumminki. Tottakai tollaselt paskalta pitäs sulkee silmät ja unohtaa koko juttu, mut sit ku on kuunnellu melkeen 10 vuotta tollasta, silt on aika vaikee sulkee silmät ja vaan antaa olla. 
Taisin tosiaan purkaa mun kiukkuu ja pahaa mieltä mun kavereihin... Sori, en ollu ihan oma itteni, ootte ihanii!

Sit illalla, tos tunti sitte, olin menos valokuvaamaa ulos. Ne ekat kuvat oli vähän sellasii turhanpäiväsii, mut sit löysin ihan mahtavan jutun mitä kuvata. Olin ihan intona, et tost on pakko saada kuva! Jotenki maagisesti just sillon mun kamerasta loppu akku ja se sammu. 

Eikä tietenkää pidä unohtaa lemmikkejä! Mun kissa päätti viel päivän päätteeks mennä repimään mun huivin ja yhen paidan rikki.

Tällänen torstai mulla. Mites teillä?

Tälläsen päivän jälkeen en kyl saa mitään järkevää tekstii aikaseks, et tää postaus on (taas) vähän tälläne, mut älkää silti hylätkö mun blogia. Mä lupaan et saan tänne viel jossain vaihees jotain järkevää. x)