Kesämuistoja & Back to school

En oo kesällä jaksanu alkaa vääntää tänne mitään päivitystä, joten aattelin nyt koulun alun kunniaks tehä vähän pitemmän päivityksen ja kertoo mun kesästä ja uudesta koulusta.

Koulu loppui viime keväänä siis 1.6 sateisissa merkeissä. Muistan iha elävästi, kuinka me potkastiin parin kaverin kanssa korkkarit pois jalasta juhlien päätteeksi ja juostiin koulun päärakennuksesta lisäsiiven musiikinluokkaan sukkasillee. :D Todistuski oli ihan kelvollinen, keskiarvo oli vähän päälle 8.

Päättäripäivään iltana mä en menny makikseen tai mihinkään muuallekkaan dokaamaan, vaan mä suuntasin kodisjoelle juhlimaan mun kavereiden Essin ja Sadun synttäreitä. Oli ihan mahtava ilta, lukuunottamatta niit hyttysparvia jotka oli mun kimpussa koko ajan.

9. Päivä mä lähdin kello 8.45 kotoa kohti Meriristiä. Siellä mä vietin sit seuraavat 5 päivää, ja mun on pakko sanoo, et ripari oli jotain parasta! Tai en tiiä oliks kellää muul hauskaa, mut mul ainaki oli :D 

Sain peräti päivän toipumisaikaa riparista ja 16. päivä oliki sit lähtö Helsinkiin. Raahauduin puol kuolleena Rauman linikselle vähän ennen kaheksaa, josta mä, Nikke ja Sanna lähettiin sinne Helsinkiin. 
Bussimatka meni ihan kiitettävästi, mut siit eteenpäin ei sit niinkää. Osuuspankeilla oli jotain häikkää, jonka vuoks Niken pankkikortti ei toiminu. Onneks tällänen porvaripenikka oli saanu sen verran rahaa mukaan reissuun, et pystyin sit maksaa kaverinki osuuden hotellista.
Siinä ku lähettiin Kampista metsästää sitä hotellia, Nikke sai sähköpostia täält meidän majapaikasta. Ne ei suostunukkaan ottaa kolmee nuorta sinne, koska meil ei ollu ketään aikuista saattamassa tai hakemassa meitä. Mikäs siinä ilmottaa tollanen asia tolleen ihan viime hetkellä. Niken äiti sit soitti tälle hotellinjohtajalle, joka lupas tehä poikkeuksen ja ottaa meidät sinne yöks. 
Ei menny kauaa ku löydettiin sinne hotellille. Maksettiin hotellihuone, jätettiin lupalaput ja vähän jotain tavaroita. Lähettiin siitä sit takasin ulos ettimään ratikkapysäkkii, josta menis ratikka Pasilaan. Ihan meidän hotellin edessä oli yks, josta meni vieläpä ihan pian yks ratikka! No mut se oliki liian hyvää ollakseen totta. Istuttiin siinä sitte tunti ja ihmeteltiin, miks se ratikka oli feidannu meiät siihen, kunnes tajuttiin lukee sellanen oranssinen teksti, mikä liikku siin taululla. Pasilan raitiovaunut menis poikkeusreittiä, eli rautatieaseman kautta. Ja kuinka ollakkaa, just hetki sitte oli alkanu sataa ihan kaatamalla, joten jouduttiin sit tosiaan siinä kaatosateessa juoksemaan sinne rautatieasemalle. 
Sielt me sit sentään päästiin sen ratikan kyytiin, ja päästiin jopa ihan sinne Pasilaan saakka! Käveltiin pysäkiltä sit Hartwall-areenan eteen odottamaan illan keikkaa, me mentiin kattomaan Lana Del Reytä!
Oltiin siellä areenan edessä n. 4 tuntia ennen sitä keikkaa, eikä siel ollu ihan kauheesti porukkaa. Mitä enemmän kello tuli, sitä enemmän porukkaa alko vyörymään paikalle ja pian huomattiinki, et ihmiset vaan ihan tyynesti ohitti meidät ja meni edemmäs.
Sit me vihdon päästiin sinne areenalle sisälle. Meil oli seisomapaikat ja päästiinki seisomaan varmaan tokaan riviin! Lanan lämppärinä oli joku mulle ennestään täysin tuntematon kaveri, oisko ollu Kari Tapiiri? Ekan biisin kohdalla pidin sitä viel ihan siedettävänä, mut sit ku ne 5 seuraavaa oli ihan samanlaisia, mul alko pikkuhiljaa menee hermot. Sit se alotti laulaa sen seuraavaa biisiä. Se oli sellanen menevä eikä sellast muka-herkkää paskaa. Kuitenki saman tien ku Kari alko laulaa, petyin uudestaan. Kuka oikeesti sanottaa biisinsä näin: "ratsastaa joku vitun hevonen"? Turhautuneena väänsin jo jotain itkunauruu, kunnes tuli sen biisin kertosäe. "Ei ketään enää kiinnosta länkkärit." Olin siin vaiheessa niin ärsyyntyny, et mun oli ihan pakko vääntää ne sanat jotenki muunlaisiks ja koska Nikke oli ainoo siin lähellä, se oli just loistava urhi kuulee mun ensimmäisen lauluparodian: "ei ketään enää kiinnosta lämppärit." Okei toi oli oikeesti niin kuiva juttu et mua hävettää.
Aika pian toi herra lämppäri kumminki lopetti ja hetken päästä illan pääartisti alotti keikkansa. Se oli oikeesti jotain niin upeeta. Ei pelkästään se musiikki, vaik se oli jo jotain täydellistä, vaan se tunne ku sä näät yhen sun lempilaulajista ihan siin muutaman metrin päässä!
Keikan loputtuu (ihan liian aikasin!!!) me sit lähettiin kohti hotellia. Päästiin sinne ihan kunnialla ja loppuilta meniki sit ihan normaalisti.
Seuraavan päivänä kierrettiin sit kaikkii eri kauppoja Forumissa ja Kampissa. Järkytyin ihan sairaasti (hyväl tavalla), ku törmäsin Niko Saariseen Glitterissä!
Illalla sit lähettiin bussilla takas Raumalle ja lähettiin kotia kohti jokanen.

Olin sit lopun kesäkuun ja lähes koko heinäkuun töissä, eikä mul oikeestaan oo siit sen enempää kirjotettavaa. :D

Elokuun 5. päivä löysin itteni taas matkalla Helsinkiin. Olin menossa Lintsille mun kaverin Marian kanssa! 

Sit mä kävin eilen Porissa ostoksilla. H&M on jotain ihanaa, ja löysinki sieltä sinisen farkkupaidan, viininpunasen ja valkosen neuleen ja perinteisen valkosen topin!

Tänään palattiinki sit jo kouluun... Mietin koko kesän et oonks 9a:lla vai b:llä ja oon siis a:lla. Meil on mukava luokka, suurin osa tuttuja ja meil on mahtava luokanvalvoja! 
Toi Rauman norssi on muuten just niin kamala ku mitä aattelin, yhy. Ollaan kaikki samassa, eskarist ysiin. 
Sit se koulu on viel ruma. :D Pieni murhe ja sillee, mut arvatkaa onks masentavaa ku seinät on tummanharmaat! Mut ei valittamine auta, ja loppuje lopuks toi on vaa yks vuosi.

Ei kai mul muuta tällä kertaa. Hyvää ekaa kouluviikkoo kaikille :D  

Vaihteeks jotain vakavaa

Törmäsin tälläseen kuvaan tänään (se on tossa postauksen lopussa). Tää kuvastaa niin hyvin nyky-yhteiskuntaa.

Ensikski: minkä takia homoavioliittoja ei hyväksytä Suomessa? Jos tää on hyvinvointivaltio jossa vallitsee tasa-arvo, niin minkä takia kaks ihmistä, jotka oikeesti rakastaa toisiaan, ei saa mennä kirkossa naimisiin? Siel kirkon takarivissä istuu pari tuulaa ja pirkkoa, mitkä vetoaa aina siihen raamatun kohtaan, missä sanotaan, et avioliitto kuuluu solmii VAAN miehen ja naisen kesken. Anteeks nyt vaan, tuulat ja pirkot ja mahdolliset muut, mut mä en oo ikinä nähny tätä kyseistä kohtaa. Ja vaikka siellä sellanen olis, nii mitä sil loppujen lopuks on väliä? Tuskin Jumala ois luonu homoja, jos niitä pitäs syrjii näin ja niillä ei sais olla mitään oikeuksia.

Kuten oon aiemmin tainnu mainita, oon saanu kotona aika tiukan uskonnollisen kasvatuksen, joten meidän perheessä kaikista kirkon jutuista puhutaan paljon. Tää asia on esimerkiks herättäny meiän perheessä tosi ristiriitasia mielipiteitä. Mä, meidän perheestä ainoana, puolustan homojen avioliitto-oikeuksia henkeen ja vereen ja oonki saanu kuulla siitä kaikenlaista.

Maailmassa, ja ihan tääl kotisuomessakin ois niin paljon pahempiiki asioita mistä pitäs huolehtia, niin eiks tässä asiassa nyt vaan vois antaa periks? Saatas ees osa kansasta tyytyväiseks.

Ja toiseks: minkä takia esim. Jenkeissä homot ei saa adoptoida? Kuten tosta kuvasta näkee, siin on kunniallinem homopari, joka on sisustanu mukavan huoneen lapselle, mut sit niitten adoptiohakemus on hylätty. Sit tos on heteropariskunta, jotka on alkoholisteja ja niitten perheessä esiintyy perheväkivaltaa, ja niitten adoptiohakemus on hyväksytty. Mä taisin joskus uutisissa kuulla, kun joku yhdysvaltalainen ministeri sanoi että "lapsille on traumaattista kasvaa kahden samaa sukupuolta olevan kanssa, saamatta mallia vastakkaiselta sukupuolelta." Anteeks nyt, mut mä en tajua miten se on traumaattista? Jossain tilanteissa ehkä hiukan hämmentävää, mut kaukana traumaattisesta. Onks se sit vähemmän traumaattista elää sellasessa perheessä, missä sun vanhemmat on eri sukupuolta, mut ne juo, polttaa ja hakkaa tai muuten kohtelee sua kaltoin? On siis täysin ok myöntää adoptio-oikeus pariskunnalle joka juo ja polttaa ja käyttää väkivaltaa vaan sillä perusteella et ne on heteroja, kun ois olemassa toinen, sen lapsen kannalta paljon parempi vaihtoehto, joka nyt sattuu sisältämään samaa sukupuolta olevat vanhemmat?

Mä en ymmärrä tätä. Mä toivon, et jossain tulevaisuudessa tää kaikki muuttuu ja maailmasta tulee parempi paikka olla ja elää.

Mun oli ihan pakko päästä vihdoin kirjottamaan ja tää oli musta nyt aika tärkee asia, mistä halusin kertoo mun mielipiteen. Mä en halua provosoida ketään, enkä aiheuttaa riitaa, enkä mitään muutakaan, mä vaan haluan ihmisille samanlaiset oikeudet, kun loppupeleissä ollaan kaikki niin samanlaisia.

BLOGIHAASTE // kesälöpinää

Mun ystävä Emilia, jonka blogiin pääsette tästä, haastoi mut täyttämään tälläsen kesäsen kyselyn. Näin mä vastailin:

Mitä haluaisin tehdä kesällä 2013?

"To Do"-lista kesälle 2013, eli lista, joka sisältää 15 kysymystä kesästä. Tee tämä, haasta siihen 3-5 bloggaajaa ja saat nähdä mitä muut haluavat tehdä kesällä. Hyvää kesää!!

1) Haluatko matkustaa? Minne? 

- Ooh haluan! Mä haluaisin matkustaa vaikka ja mihin, mut aika ja raha ei vaan anna periks... Enssijasesti haluisin päästä käymään Lontoossa ja Barcelonassa, mut ainakaan tänä kesänä en oo lähdössä kumpaankaan.

2) Haluatko ruskettua? Miksi/miksi et? 

-Haluan! Mun mielestä näytän ees vähän paremmalle, jos saan vähän väriä kesän aikana.

3) Kimpi jäätelö: suklaa vai vanilja? 

-Vanilja. Mä _VIHAAN_ suklaajäätelöö.

4) Festareille vai laivalle? 

- No sekin riippuu ihan festareista. Esimerkiks Summeruppiin ois kiva päästä, mut toisaalta laivallaki saattas olla ihan kivaa kunnon porukassa. :)

5) Telttailemaan vai kesäleirille? 

- Telttailemaan! Mä inhoon leirejä.

6) Mikä biisi soi eniten? 

- En osaa vastata tohon. Mä kuuntelen niin paljon kaikkee erilaista, et saa nähä ny, mut yks takuuvarma on Isac Elliot - New way home. ;)

7) Kenen kanssa haluat viettää kesän? 

- Mun parhaiden ystävien Niken, Marian ja Empun kanssa nyt ainaki.

8) Mitä ostat?

- Jätskiä ja juotavaa x)

9) Juotko alkoholia? Miksi/miksi et?

- En juo. En juo ihan vaan sen takii, et jos oon täysikänen vähä runsaan kolmen vuoden päästä ja saan sillon juoda laillisesti just niin paljon ku haluun, ni miks juoda jo nyt?

10) Haluaisitko kesäromanssin? Miksi/miksi et?

- Joo ja en. Mä haluisin rakastuu kunnolla kesällä, mut toisaalt en haluu et se romanssi kestäis vaan kesän.

11)  Bileet vai koti-ilta?

- Koti-ilta, koska sen mä voin viettää lökäreissä ilman meikkiä.

12)  Auringon nousu vai lasku? Miksi? 

- Lasku. Ja tätä en osaa perustella.

13)  Oletko Suomessa vai ulkomailla?

- No näil näkymin ihan Suomessa. 

14) Mietitkö koulunkäyntiä kesällä?

- Joo pakostakin, koska mä vaihdan syksyllä koulua. :/

15) Tuleeko tästä kesästä paras?

- Oon hirveen negatiivinen tänään, mut en usko. XD

Lopuksi: Kenet haastat (3-5)?

- Sori nyt, mut en haasta ketään. x)

Ja nyt vielä tälleen oikeesti lopuksi: Kiitti hirveesti kaikille mun lukijoille, teitä on jo 18! Jos en ihan väärin muista, niin viimeks kun kävin kattomassa, teitä tais olla 16. Mutta jokatapauksessa, kiitti hirveesti kaikille, tosi hienoo et käytte lukemassa mun löpinöitä!! :)

Kuka mä oon?

Mul on pitkästä aikaa kirjotettavaa! Oon pienen ajan sisää tutustunu tosi moneen uutee ihmisee, eikä ne tiiä must melkeen mitään. Aattelin siis laittaa tänne blogiin vähän tietoo itestäni, just näille uusille tuttavuuksille ja vanhoille kavereille, koska loppujen lopuks on niin paljon asioita mitä edes kaikki mun parhaat kaverit ei tiiä musta. Aattelin siis vähän kertoo itestäni muutamii asioita. Oon listannu tähän mun hyviä ja huonoja puolia. 

Oon tosi naiivi, ihan liian hyväuskonen. Mä pyrin näkee ihmisissä pelkkää hyvää, enkä haluu uskoo kenestäkää mitää pahaa, vaikka olis jotain näyttöö et se ihminen on tehny jotai. Ja tottakai haluun antaa ihmisille toisen mahdollisuuden. Ajattelen tyylii jostai linnakundeistaki et "kyl toi pystyy parantaa tapansa, kyl se muuttuu." Suurimmaks osaks naiivius on perseestä, koska sellasii ihmisii on helppo kusettaa. Mua on kusetettu paljon ja rankasti, mut annan aina kaiken anteeks ja annan ihmisille uuden mahdollisuuden. Huoh.

Oon takertuva. Roikun mun ystävissä 24/7 enkä anna niille hengitystilaa. Jos siis inhoot takertuvia ihmisiä, niin älä tutustu muhun; oon oikee extreme-tapaus. En pysty olee ees koulussa hetkeekään yksin, vaan änkeen aina johonki porukkaan. Mul on aika usein sellanen olo et mun kaverit ei todellakaa tykkää ku tuppaudun niitten seuraa ja alan esittelee mun kerrassaa loistavaa huumorintajuu selittämäl millon mitäki paskaa, mut totuus on se, et en viihdy yksin. 

Oon aika tyhmä. Mietin aina ku oon mun kavereitten kanssa, et mitä uskallan päästää suustani, etten vaikuta ihan idiootilta. Mun parhaat ystävät on kyl varmasti huomannu, miten retardi osaan olla, mut toisaalt se on varmaan just se mikä mua ja mun kavereita yhdistää. Eiks se niin oo, et seura tekee kaltasekseen?

Oon tosi herkkä. Jos loukkaannun jostain ihan pikkujutusta, niin saatan suuttuu ihan kunnolla ja vihotella pitkään. Se on ihan kamalaa, ja opettelen täs itsehillintää. Edistyn ihan kohtuullisesti, joten nykysin mulle saa sanoo päin naamaa jo lähes mitä vaan. 

Mutta. Ettei tää nyt menis tälläseks pelkäks negatiiviseks, ni on mus hyviiki puolii. 

Oon tosi välittävä. Mun ystävät on mulle kaikki kaikessa ja niitten hyvinvointi on mulle hirmu tärkeetä. Kuuntelen niiden murheita ja yritän auttaa parhaani mukaan. 

Oon luotettava. Kuuntelen tosiaan mun ystävien murheita ja yritän auttaa niitä, eikä mul oo tapana levitellä niitten asioita. Mulle kerrotaan paljon isojaki asioita ja ne kyl pysyy salassa. 

Oon tosi puhelias ja äänekäs ku mut oppii tuntemaan. Saatan ensiks vaikuttaa ujolta, mut sitte kun mut oppii tuntemaan, oon jotain ihan muuta. En oo juurikaan hiljaa, mä joko puhun tai laulan ihan kokoajan. 

Oon ulospäin suuntautuva. En pistä pahakseni, jos joku täysin tuntematon tulee juttelemaan mulle. Mun mielestä on kiva tutustuu uusiin ihmisiin. Yritän aina keksii joittenki puoltuttujen kanssa jotain puhuttavaa, et voisin tutustuu niihin kunnolla. Tätä vois kutsuu jo tungettelevaks, mut en ota puheenaiheeks mitään henkilökohtasta, ni mun mielestä mun jutut on viel hyvän maun rajoissa. 

Mul ei tuu oikeestaan mitään muut mieleen. Kiitän sydämeni pohjasta mun parhaita ystäviä siitä, et ne jaksaa katella mua vaikka oonki vähän tällänen. En tiiä mis olisin ilman niitä, ja vaikkei niist aina siltä tuntuis, nii rakastan niitä yli kaiken. Iso halaus ja suukko poskelle, ootte rakkaita! :*

Toivon, ettei kukaan mun tuttava kauhistunu ihan hirveesti siitä millanen mä oon. Tulkaa oikeesti rohkeesti juttelemaan, en mä mikään ihan hirvee pirttihirmu oo, vaikka noist mun ekoista teksteistä sellasen kuvan saaki... x) 

Nää otsikot ei oo mun alaa

Ootte varmaan huomannu, et hetkeen ei oo uutta postausta kuulunut. Mä en viitti alkaa keksimään mitään tekosyitä, kuten "oli niin kiire" vaa sanon ihan rehellisesti, et mulla ei oo ollu mitään kirjoteltavaa. Jos joku jo ehti innostumaan, niin ei, en oo unohtanut tätä enkä oo lopettamassa.

Mut asiaan. Tänään on torstai 25.4. Torstai. 25.4. Niin tavallinen päivä, ja silti tää on ollu mulle oikeen epäonnen päivä. Mun päivä alko sillä, et heräsin tavallista aikasemmin auringon valoon, jota tulvi mun huoneeseen mun verhojen välistä. Nousin sit istumaan siin sängyllä ja vilkasin peiliin huoneen toiselle puolelle; katastrofi. Mun hiukset oli yks iso takku ja ajatus niitten selvittämisestä herätti mussa kauhua. Kävin kuitenki töihin ja aloin selvittää niitä. Kun vihdoin sain mun hiukset järjestykseen, päätin vaihtaa vaatteet. Sit kävin uuden taistelun mun vaatteitten kanssa. Mun paita ei suostunu asettumaan lainkaan ja sit lopuks mä luovutin ja annoin vaan olla. 

Kun mä pääsin kouluun olin jo varma, et päivä menis paremmin. Niin se oikeestaan menikin, lukuunottamatta sitä, et meinasin kompastuu rappusissa saman tien ku olin päässy koulun ovista sisään. Aamupäivästä selviydyinkin ihan kunnialla, mut siinä puolen päivän aikaan alko harmittaa oikeen kunnolla. Mua on siis kiusattu melkeen 10 vuotta. Se ei oo mitenkää sellast päivittäistä, et ihan joka päivä tapahtus jotain, mut vähintää kolmen päivän välein se sama paska toistuu. Mulle on huudeltu kaikkee enemmä ja vähemmän ilkeetä, tänään mulle huudeltiinki sielt vähemmän ilkeest päästä. "Vitun läski, miten sä ees sait noi farkut jalkaas?" Tota ei kai sinänsä voi laskee epäonneks, mut negatiivinen juttu kumminki. Tottakai tollaselt paskalta pitäs sulkee silmät ja unohtaa koko juttu, mut sit ku on kuunnellu melkeen 10 vuotta tollasta, silt on aika vaikee sulkee silmät ja vaan antaa olla. 
Taisin tosiaan purkaa mun kiukkuu ja pahaa mieltä mun kavereihin... Sori, en ollu ihan oma itteni, ootte ihanii!

Sit illalla, tos tunti sitte, olin menos valokuvaamaa ulos. Ne ekat kuvat oli vähän sellasii turhanpäiväsii, mut sit löysin ihan mahtavan jutun mitä kuvata. Olin ihan intona, et tost on pakko saada kuva! Jotenki maagisesti just sillon mun kamerasta loppu akku ja se sammu. 

Eikä tietenkää pidä unohtaa lemmikkejä! Mun kissa päätti viel päivän päätteeks mennä repimään mun huivin ja yhen paidan rikki.

Tällänen torstai mulla. Mites teillä?

Tälläsen päivän jälkeen en kyl saa mitään järkevää tekstii aikaseks, et tää postaus on (taas) vähän tälläne, mut älkää silti hylätkö mun blogia. Mä lupaan et saan tänne viel jossain vaihees jotain järkevää. x)

Perjantaina hölläillään! Vai oliks se sittenki lauantaina?

Alotan tän postauksen anteekspyynnöllä. Pyydän anteeks viime postauksen laatuu ja sisältöö… Mua hävettää, et tekstin laatu vajos niin alas ja siin tekstis ei ollu ees mitään kerrottavaa… Antakaa siis anteeks, älkääkä kaikotko mun blogista!

Enkä mä oo huomannu teitä ees kiitellä! Jo 12 lukijaa, wau! Kiitti paljon kaikille, ketkä ootte ittenne klikkaillu tonne lukijapalkkiin. Mulle toi 12 on ihan huima luku, ja oon tosi ilonen, et ootte kaikki löytäny tienne mun blogiin ja liittyny lukijaks! Kiitti viel kerran!

Mun puhelin hajos viikko sitte. Tottakai lomalla, mites muutenkaa? Ette kai te nyt tosissaan oleta, et se hajois viikolla ku sen sais vaikka vietyy huoltoon? Ehei, totta kai viikonloppuna niin, et saan olla ainakin kolme päivää ilman yhteyttä ulkomaailmaan. Onneks sain nyt ees tollasen vanhan varaluurin käyttöön, ni en oo kokonaa erakko. Nyt ei auta ku pitää peukkuja, et ne saa sen puhelimen korjattuu. Mulla on vähän paha aavistus, mut nyt pitää vaa toivoo ettei se kuole!

Tiiättekste sen tunteen, ku meette esiintymää johonki ja ootte muuten täysin pukukoodin mukaa mut sit teiän asussa on joku vääränlaine yksityiskohta? Oltiin viime torstaina muusiikkiluokkien kans esiintymässä Raumalaisessa museossa ja pukukoodina oli kokomusta. No, mulla oli mustat pillifarkut ja sellanen puolpitkähihanen paita. MUTTA. Just ku olin lähössä kotoa mä tajusin, et mulla ei oo mustia kenkiä… Mikäs siinä sit lähtee korallinvärisissä tennareissa ja toivoo et sun opettaja ei kurista sua. No, täällä mä nyt kuitenkin kirjottelen teille taas, et ei se tainnu hirveen pahasti suuttuu.

Perjantain koulupäivät on perseestä. Päivä pitää sisällää fysiikkaa, hissaa, terveystietoo, matikkaa, uskontoo ja liikkaa. Hissa ja uskonto on oikeestaa ihan kivaa, terveystietoki menee joskus. Mut fysiikkaa ja matikkaa perjantaina?! Liikkaki ois kivaa, jos meil ois vähän toisenlaine opettaja. Siis mulla ei oo mitää liikkumist vastaa, mut ku koululiikunta on jo valmiiks aika helvettii, ni meiän opettaja viel pahentaa sitä. Se vie sen viimesenki motivaation liikkuu. Ja mikäs sen parempaa ku iltapäivällä kaks viimestä tuntia yhest kolmeen liikkaa…

Mulla oli perjantai-iltapäivällä riparitapaaminen. Siel oli mun mielestä ihan kivaa, eikä mua enää ees kammota se ripari niin paljon. Ainoo asia mikä mua siin riparissa oikeesti harmittaa on se, et siel on muutamii sellasii tyyppei jotka ihan selkeesti inhoo mua. Viis päivää niitten kaa tuntuu aika painajaismaiselta, mut ehkä niist kuitenki selvitään.

Tänää aamulla mulla oli riparitapahtuma. Siel soitettiin gospelia ja muutenki kaikkee hengellistä musiikkii ja mun mielestä se oli oikeesti kivaa. Mua rupes ärsyttää se, et porukka ei osaa yhtään heittäytyy. Jos pyydetään laulamaa mukana, ni porukka istuu siel sillee ”haistakaa vittu”-ilmeellä ja naureskelee niille ketkä oikeesti uskaltaa lähtee siihen mukaa kunnolla. Et jos ollaan niin kovii ja siistei, et ei pystytä yhtää työntää sellast tyhmää ulkokuort sivuu, ni mä en sano mitää muuta ku hv siit et siin menee toistenki fiilis pilalle.

Mut mul on ollu tosi hyvä viikko ja erityisest tosi hyvä viikonloppu. Tää lauantai on menny aika rauhallisissa merkeissä, ku tuolt riparitapahtumast kotiuduttii, ja nyt ois enää ohjelmassa vähän siivoomista. Tää huone pitäs taas siivota… Miten voi olla, et onnistun sekottaa tän viikossa ihan järkyttäväks? Tunteeks kukaa mun tuskaa?

Huomenna oon menos kaupunkiin viettää aikaa mun parhaitten kavereitten kanssa. Oon koko perjantain ollu sillee ”sunnuntaisunnuntaisunnuntai” ja nyt se on onneks jo huomenna!

Ostin lauantain kunniaks jäätelöö, päätin heittää jumpsuitin päälle ja tulla koneelle mussuttaa tota herkkuu. Ostin tollast Ben&Jerry’s:in halpisversioo, mut kelpaa mulle hyvin. Ostin Cookie Doughii ja mun on pakko sanoo, et vaikka toi ei oo niin kallista eikä se oo aitoo Ben&Jerry’s:ii, ni toi on oikeesti tosi hyvää!

Lopettelen tällä kertaa tähän! Jos teillä on ripari edessä kesällä niinku mulla, nii uskaltakaa heittäytyy, ne riparitapahtumatki on sillon paljon kivampii. Ja jos oot riparin käyny jo, nii toivottavasti sulla oli hauska leiri ja sait sielt kivoja muistoja! Hauskaa lauantai-iltaa ja sunnuntait kaikille!

Munarikasta pääsiäistä!

Toi otsikko ei nyt oikeen sovi mun pääsiäiseen. En oo nimittäin syöny yhtään suklaamunaa...

Hirveetä romaania en rupee teille kirjotteleen, koska mulla on tällä kertaa koneen sijasta käytössä iPad, ja vaikka tää on muuten ihan mahtava, täl on huippuärsyttävä kirjottaa...

Sain siis espanjan kokeesta 10, ja se on mulle iso juttu. Sen ansiosta mun espanjan numero saattaa nousta kymppiin! 
Ja viime torstaina mä ja mun kaveri pidettiin enkun tunnit. Olin ennen halunnu opettajaks, mut sillon enkun tunnilla mun opettajahaaveet jäi. Me ei saatu pidettyy luokassa yhtään kuria, ja lopuks väännettiin jotai itkunaurua siel luokan edessä. :D

Torstaina alko onneks loma. Ihana saada muutama päivä vapaata ja hellittää vähän otetta koulusta. 
Perjantaina mä olin mun serkulla yötä. Musta oli mahtavaa päästä moikkaamaan sitä ja sen perhettä. Sen kaks lasta on mulle ku omii sisaruksia ja ne on mulle hirveen tärkeitä.
Lauantaina, ku olin raahautunu kotiin, mun puhelimesta hajos sim-kortti... Just tälleen lomalla, ku kaikki paikat on kiinni ja mistään ei saa uutta... Mut saa silti kiinni tuolt facebookista ja kikistä. Puhelimeen on tosin turha soittaa tai lähettää viestiä, niin mua ei saa kiinni. 
Lauantai-illalla mun paras kaveri tuli meille yöks. Me valvottiin jonnekki kahteen asti ja noustiin joskus kahelttoista. Mua ainaki väsyttää ihan sairaasti, nukahdan ihan pian...

Tässä kaikki tältä erää. Aattelin et voisin tehä joku päivä vaik päivä kuvina postauksen jos saan sen onnistumaan. Mut tässäpä tämä. Hauskaa loppulomaa, älkää kuolko tiistaina...

Mä laitan mun kädet ristiin ja rukoilen

Noin mä iltasin teen. Joka ikinen ilta. Mulle tulee siitä hyvä fiilis. Tosi turvallinen ja sellanen, et musta välitetään ja kaikki järjestyy. Uskosta on tullu mulle tärkee asia vasta ihan parin vuoden sisällä. Mua on pienestä pitäen opetettu rukoilemaan ja oon käyny seurakunnan päiväkerhon, joten usko on aina ollu osa mun elämää. Pienenä ei vaan ymmärrä kaikkee, eikä ota sitä niin tosissaan kun ei oo vielä kohdannu kaikkee sitä pahaa, missä usko tuo lohtua. 

Pari vuotta sitten kun mun mummi kuoli mä päätin, et tää oli tässä. Jos Jumala oikeesti vie multa pois mulle tärkeen ihmisen, nii miks mä kunnioittaisin jotain sellasta? Mul oli aina paha olla, ja sillon kun mul oli ihan hyvä mieli, niin silti tuntu et jotain puuttuu eikä tää hyvä olo oo ihan täydellistä. Sit valitin mun pahasta olosta äidille ja tää kehotti rukoilemaan. Mä muistan kuinka mä katsoin sitä halveksivasti ja kysyin: "Ootko sä tosissas?" Äiti ei sanonu siihen sillon mitään, se ties et mikään saarna ei auta vaan mun piti saada aikaa miettiä. Sit yhtenä iltana, kun mun oli kaikkein pahin olla ja mulla oli kamala kuristava tunne, mä päätin rukoilla. 

Mä en ollu koskaan kohdannu mitään sellasta. Mulle tuli melkein saman tien tosi hyvä olo ja se kuristava tunne lähti pois. Mulle tuli sellanen olo, et mun olis pitäny tehä toi paljon aiemmin. 

Vuos sit mulla oli tosi vaikeeta. Mun kavereilla meni tosi huonosti, eikä mun omissakaan asioissa ollu kehumista. Mä en sillon rukoillu kertaakaan ja sorruin tekemään tyhmyyksii. Mä en uskonu, et rukoilu olis oikeesti auttanu siin tilanteessa. Nyt jälkeenpäin kun miettii, nii se olis ehkä just ollu se asia minkä avulla niistä ikävistä asioista ois päässy paremmin yli.

Mä en oo mikään kiihkouskovainen, enkä oo koko ajan tekemässä ristinmerkkii tai mitää, mut usko on nykysin tosi iso asia mun elämää. Mä oon normaali nuori jolla on ihan normaali elämä, enkä mä esimerkiks käy kirkossa jos mun ei oo ihan pakko. Mä osotan mun uskon sillä, et mä rukoilen joka ilta kaikkee hyvää mun perheelle, ystäville ja niille mun rakkaille, jotka on jo päässy tonne ylös.

                                                         Kuvan löydätte täältä 

Mulle tuli kauhee halu kirjottaa teille vaihteeks jotain vakavampaa. Olin siis tänään aamulla riparitapaamisessa, jota kutsuttiin lähetyssafariks. Tutustuttiin vähän lähetystyöhön eripuolilla maailmaa, ja sain siitä nyt tän usko-teeman. Mun on pakko sanoo, et se lähetyssafari oli mun mielestä tosi mielenkiintonen. Mua alko heti kiinnostaa lähetystyö jossain päin maailmaa. 

Tähän loppuun mä aattelin laittaa teille vielä pari kuvaa. 

                                                                    ~

                                                               ~

                                                                   ~


Mun mielestä tähän on hyvä lopettaa. Hyvää viikonloppua ja ens viikkoa jokaselle!

Kesä tulee, jeejee!

Mulle tuli viime viikolla niin sellanen olo, et kesä tulee pian! Lumet oli ehtiny jo vähän sulaa ja soraa ja vähän nurmikkoo pilkisti jo lumen alta. Tuli niin hyvä fiilis, jesjes! Ja loppujen lopuks, onhan nyt jo maaliskuu. Enää kolme kuukautta, ja sit on oikeesti kesä. Mä en millää jaksais odottaa, kun on niin paljon kaikkee kivaa tiedossa kesäks. Mä en tiiä oonko viel ehtiny leijuu teille tästä, mut mä pääsen kesäkuussa kattoo Lana Del Reytä Helsinkii ihan parhaassa porukassa!

Oltiin edellissunnuntaina Niken kans kattomassa se '21 tapaa pilata avioliitto' ja ainaki mun mielestä se oli tosi hyvä! Se juoni oli tosi ennalta-arvattava, mut se leffa oli toteutettu niin hyvin, et se ei häirinny yhtään. Loppuilta sen leffan jälkeen meni ihan mukavasti, ainakin mun mielestä. Oli tosi kiva päästä juttelee kunnolla pitkäst aikaa, otetaan uusiks joku kerta!

Viime viikolla saatiin tosiaan noi mantsankokeet takasin ja mä olin niin innoissani ku näin sen numeron! Mun numero oli 8,5 ja sen ansiosta mun mantsan numero nousee kaks numeroo, seiskasta ysiin! Tottakai siihen vaikuttaa vihkotyöskentely, esitelmä ja tuntiaktiivisuus myös, mut ainakin noista kahdesta ekasta mä sain ysin. Todistus näyttää siis ihan lupaavalta. (:

Viime sunnuntaina mä olin mun parhaan ystävän Nean rippijuhlissa. Juhlat oli muutenki tosi onnistuneet, mut se et pääsin juttelee paremmin mun parin kaverin kanssa kruunas kaiken. Mun mielestä on ihanaa tutustuu uusiin ihmisiin ja tutustuu vanhoihin tuttuihin viel paremmin, nii siel juhlissa oli oikeesti tosi kivaa!


Mulle ei ollu tullu yhtään kysymystä, mut ei se haittaa. Toteutetaan se kysymyspostaus sit joskus toiste. 

Mulla on niin hyvä fiilis tänää (vaikka kipeenä oonki, eh), et mun mielestä on hyvä lopettaa tähän. Mä toivon teille yht hyvää fiilistä!

Lomaviikon löysäilyä

Tulin tänne masentaan teitä ja kertomaan et loma on melkein ohi (ainakin meillä päin). Mites teidän lomat on menny? Toivottavasti teil on ollu kiva loma ja ootte saanu rentoutua, koska seuraava lomahan on sit vasta pääsiäisenä(?). Mun loma on menny aika rauhallisissa merkeissä oikeestaan. Mä en oo lähteny Raumalta mihinkään, joten onnee vaan teille ketkä ootte päässy näkee Suomee (ja istunu autossa monta tuntia) tai joitain muita maita. 

Viime viikolla mä oon oikeesti ottanu ilon irti lomasta ja nukkunu myöhään. Oon kyl sit menny myöski myöhään nukkumaan. Apua, miten mä koskaan saan ton unirytmin palautuu koulunkäyntiin sopivaks? Mut jotenki veikkaan, et en onneks tuu olee ainoo ketä kuolee aamusin. 

Maanantaina mä en tehny mitään. Mä nukuin ja otin rennosti. Mä en kerta kaikkiaan saanu mitään aikaseks. 

Tiistaina mä pääsin jo sängystä ylös ja raahauduin kaupunkiin moikkaamaan Nellyä, Neaa ja Nooraa. Musta oli oikeesti niin kiva nähdä ja päästä juttelee taas vähän kaikesta ja musta on tosi hienoo, et oon pystyny tutustuu mun ala-asteaikasiin luokkakavereihin uudestaan nyt kasilla, enkä oo menettäyn niit ihan kokonaa.

Keskiviikko oliki sit ihan omaa luokkaansa. Mä olin varmaa pirteimmilläni sillon. Me mentiin isolla kaveriporukalla Marian luokse kattomaan Nälkäpeliä (ok, kukaan ei varmaan kunnolla kattonu sitä) ja heittämään tosi huonoo läppää. Ja mä voin ainaki sanoo et mulla oli illalla ihan varmaan sixpäkki tulossa.

Torstaina mä raahauduin puolikuolleena kotiin. Mä olin siis ollu Marialla edellisen yön ja mä en saanu nukuttuu ku ehkä viis tuntia. Mä näytin joltain tuksun ja zombin väliltä, kun vihdoin pääsin kotiin. Jaksoin valvoo jopa yhteentoista, ja sopisin mun kaverin Robertin kanssa, et menisin sen kanssa perjantaina leffaan.

Perjantai-aamuna mä siivosin mun huonetta. Kello oli varmaan 10 kun mä nousin ylös ja aloin heittelee vaatteita kaappiin ja siivoomaan mun peilipöytää. Päivä meniki siinä sit siivotessa ja illalla mä raahauduin leffateatterille, jossa siis käytiin Robertin kanssa katsomassa toi Les Misérables. Jos teillä vaan sattuu olemaan aikaa (toihan siis kestää melkeen kolme tuntia) ja rahaa ja tykkäätte vähän synkemmistä leffoista, niin menkää ihmeessä katsomaan. Les Misérables hyppää mun suosikkileffojen kärkeen saman tien, koska se oli toteutettu niin hyvin ja sen juoni oli mahtava. Varatkaa ihmeessä paketti nenäliinoja jos menette katsomaan sen... Mä en tiedä itkettikö ketään muuta, mut mä ainakin itkin ihan kunnolla sitä loppua.

Lauantaina mä nousin yhdeltä. Mä heräsin siis jo kymmeneltä, mut mul ei ollu mitään puhtia nousta. Oon siis tänäänkin siivonnut. Imuroin vähän sieltä sun täältä ja oon tiskannu kaikki likaset astiat pois. Seuraavaks aattelin vähän vielä ehostaa tätä mun huonetta. Mun lauantai-ilta huipentuu Putoukseen. Mä en malta odottaa, et nään kuinka käy (Karim tietty voittaa). Kumpaa te kannatatte, Karimia vai Veli Sikiötä?

Tällänen viikko. Mulla alkaa tulee parempia postauksia taas kun toi koulu alkaa. Ja koulusta puheen ollen, mä sain äikän opettajalta hiihtolomaks ylimääräsiä tehtäviä! En kuulemma päässyt läpi jostain sanomalehtiviikon tehtävistä (meidän opettajalle seiska on sama kuin hylätty) ja tämä sitten päätti antaa mulle korvattavaksi muutaman uutistehtävän. Kivaa, eikö?

Mä haluisin tehä kysymyspostauksen. Mun mielestä ois kiva vähän esitellä itteeni niille mun lukijoille, ketkä ei mua kunnolla tunne. Kysyä saa mitä vaan, se on toinen juttu et millasiin kysymyksiin mä vastaan. Kysymyksiä saa laittaa tulemaan tän postauksen kommentteihin, facebookin chatissa saa tulla kysymään ja mun sähköpostiin voi laittaa kysymyksiä aiheella kysymyspostaus. Nyt saatte kysyä multa ihan mitä ikinä haluutte musta tietää. Mun sähköposti on: merituuli.pelamo@gmail.com ja toivon oikeesti et tonne ilmestyis muutama.

Jos teillä tulee jotain toivomuksia, et haluutte et teen postauksen jollain tietyllä teemalla, niin samalla tavoin voi ottaa yhteyttä, kuin tossa kysymyspostauksessa. 

Ei mulla muuta. Toivottavasti teillä on ollu mukava ja rentouttava loma! Ja tosiaan, laittakaas niitä kysymyksiä tulemaan!

Otsikko

Joo en tosiaankaan oo mitenkään luovalla tuulella tänään, kuten varmaan jo huomasitte (tyylikäs otsikko, eiks vaan). Kerron nyt teille kumminkin vähän kuulumisia.

Me ei menty viime sunnuntaina katsomaan '21 tapaa pilata avioliitto', mut mä oon päättäny, et ennemmin tai myöhemmin mä raahaan Niken kattoo sen mun kanssa. Varaudu dude! 

Mul on tää flunssa vieläki. Varmaan kolmena päivänä viime viikolla mun ääni oli säälittävää pihinää. Torstai- ja perjantaiaamuna se oli jo vähän parempi, mut kuten mun ystävät on varmaan huomannu mä oon kova puhumaan, joten mun ääni meni saman tien uudestaan. Tänään mun ääni on oikeesti ollu paljon parempi, ja ollaan mun ystävän Marian kanssa laulettu ja soitettu melkein koko päivä. 

Saatiin perjantaina matikan yhtälötestit takaisin, ja mä olin tosi yllättyny. Maksimi pistemäärä oli 24 ja mä sain 20! Olin tosi yllättyny, kun mun numero oli 9, eikä esimerkiks sama ylösalaisin. Et mä nyt sit ilmesesti osaan laskee yhtälöitä, vaik oon koko ajan valittanu, et en tosiaan osaa. 

Ystävänpäivä oli mahtava. Saitteks te paljon kortteja tai lahjoja? Meidän koulussa on sellanen terkkuradio-perinne, et sitä kautta voi vaikka anonyyminä lähettää ystävälle tai ihastukselle terkkuja. Mäkin sain terkkuja ("Meri-Tuuli Pelamo, rakastan sinua")! Ja tänä vuonna oli myös mahdollisuus lähettää suklaata. Olin niin julma, etten lähettäny kellekkään yhtään, mut sain ite yhen suklaan. :3 Sit meil oli viel käytössä sydämet, joihin oli tarkotus kerätä nimiä niilt ihmisiltä, joita on halannu. Mä sain vaan muutaman nimen, mut ne on niin mahtavilta tyypeiltä, et en mä enempää tarvikkaan! Paitti et pari nimee jäi viel puuttumaan, oisko ihan liian myöhästä mennä loman jälkeen nykäsee niit ihmisii hihasta...

Onneks hiihtoloma alko. Saan nukkuu kaikki univelat pois, eikä tarvii miettiä, onks läksyt tehty tai kaikki kirjat mukana. Mä oon niin loman tarpeessa, et tää on oikeesti helpotus. 

Mut ei mulla tällä kertaa muuta! Tää päänsärky vaikuttaa nyt tähän postauksen pituuteen ja sisältöön, tää on aika surkee. :( Mut ens kerralla paremmin, mä  lupaan. Älkää pitkästykö kuoliaiks tän parissa. 

Ihan mahtavaa ja rentouttavaa lomaa kaikille! (:

Flunssaa liikkeellä

Moikka! Tosiaan, sitä flunssaa on liikkeellä ja nyt se on sit tarttunut muhunki. Johan mä pitkään sinnittelin terveenä, mut ei auta, tält vuosittaiselta flunssalta ei vaan välty. Löhöilen täällä vällyjen alla, juon teetä, kuuntelen musiikkia ja säälin kaikkii ihmisiä kenel on ulkoilmatyö tai ketkä muuten vaan joutuu olee ulkona. Tiedetään, eihän siellä oo kuin pari astetta pakkasta, mut mun mielestä se vaan kuulostaa niin kauheen kylmältä kun ite on sisällä lämpimässä. 

Mun piti raahautua huomenna Niklaksen ja Jennan kanssa katsomaan '21 tapaa pilata avioliitto', mut saa nyt nähdä kuin täs käy. Ei auta kun ottaa rauhallisesti jos tää vaik olis huomenna jo parempi. Hätätapauksessa käytetään sit sitä buranan supervoimaa. 

Laitan teille nyt ton leffan trailerin tähän. Mun mielestä toi ainakin vaikuttaa ihan hauskalta. Oisko ollu Satakunnan kansa, ku oli (muunmuassa) antanu tolle tosi hyvät arvostelut ja tituleerannu tota 'todella epäromanttiseksi romanttiseksi komediaksi.'

Toi pinkki hääpuku on aika makee, vois itekki hankkii tollasen! Sopisko se mulle? Ai eikö? No, ehkä mä sit harkitten vielä...

Mun on pakko sanoo, et mä vihaan talvea. Mä oikeesti vihaan lunta ja jäätä. Mis ikinä mä eilenki kävelin, nii koko ajan oon meinannu liukastua. Oon muutenki hirveen tapaturma-altis (oikeesti, en liiottele yhtään. Onnistuin eilen illallaki kaataa jo onneks vähän jäähtyneet teevedet syliin... Auts), niin tää talvi on mulle hengenvaarallista aikaa. Et jos yhtäkkii häviin ettekä nää mua enää, niin oon joko liukastunu ja hajottanu kaikki luut, tai mun päälle on tippunu lunta tai jääpuikko tai jotain. Hyvä asenne, tiedetään, mut mun mielestä ei oo mitään järkee kaunistella mitään vaan varottaa teitä jo etukäteen et me ei ehkä nähdä enää keväällä.

Pakko kertoa viel sen verran, et torstaina oli ysien juhlalounas koulussa ja meidän luokka esiinty siellä. Se meni oikeesti tosi hyvin, vaikka olin niin varma et mokataan ja pahasti. Mun tehtävänä oli tosiaan säestää suurimmaksi osaksi, niin sain piileskellä siellä pianon takana, eikä kukaan toivonmukaan nähnyt mun pakokauhuista ilmettä... 

Kuten kaikki varmaan tietää, kipeenä on hirveen tylsää, joten olkaa ystävällisiä ja tulkaa juttelemaan mulle facebookissa tai lähettäkää kysymyksiä tonne. Ei mulla oikeestaan muuta tällä kertaa. 

Huomasin muuten, et oon kirjoittanut tänne viimeksi viikko sitten. Eiks tälleen viikon välein ois ihan hyvä postata?

Ei mulla oikeestaan muuta tällä kertaa! Syökää paljon c-vitamiinipitosia ruokia ja pukeutukaa lämpimästi. Mä oon jo nähnyt muutamia ihmisiä converseissa ja lyhyissä nahkatakeissa ja niin hienoja ku ne vaatteet onki, ni se on melkeen sama ku kävelisit tuolla hangessa sukat jalassa ilman takkia... Hyvää viikonloppua ja ens viikkoa, meikä kuittaa!

No music no life

Kaikki mitä oon tän päivän aikana saanu aikaseks on istuu koneella ja kuunnella musiikkia. Viime viikko on jotenki ollu kauheen raskas, ja oon päättäny ottaa tän viikonlopun nyt ihan vaan rentoutumisen kannalta. Mulla ei oikeestaan oo nyt hirveesti sanottavaa, joten annan musiikin puhuu puolestaan. Mä nimittäin aattelin kasata teille soittolistan näist biiseistä, mitä oon kuunnellu tän päivän aikana.

Mä jätän teidät nyt nauttimaan näist kappaleista. Hauskaa viikonloppua ja hyvää ens viikkoa! :)