Nää otsikot ei oo mun alaa

Ootte varmaan huomannu, et hetkeen ei oo uutta postausta kuulunut. Mä en viitti alkaa keksimään mitään tekosyitä, kuten "oli niin kiire" vaa sanon ihan rehellisesti, et mulla ei oo ollu mitään kirjoteltavaa. Jos joku jo ehti innostumaan, niin ei, en oo unohtanut tätä enkä oo lopettamassa.

Mut asiaan. Tänään on torstai 25.4. Torstai. 25.4. Niin tavallinen päivä, ja silti tää on ollu mulle oikeen epäonnen päivä. Mun päivä alko sillä, et heräsin tavallista aikasemmin auringon valoon, jota tulvi mun huoneeseen mun verhojen välistä. Nousin sit istumaan siin sängyllä ja vilkasin peiliin huoneen toiselle puolelle; katastrofi. Mun hiukset oli yks iso takku ja ajatus niitten selvittämisestä herätti mussa kauhua. Kävin kuitenki töihin ja aloin selvittää niitä. Kun vihdoin sain mun hiukset järjestykseen, päätin vaihtaa vaatteet. Sit kävin uuden taistelun mun vaatteitten kanssa. Mun paita ei suostunu asettumaan lainkaan ja sit lopuks mä luovutin ja annoin vaan olla. 

Kun mä pääsin kouluun olin jo varma, et päivä menis paremmin. Niin se oikeestaan menikin, lukuunottamatta sitä, et meinasin kompastuu rappusissa saman tien ku olin päässy koulun ovista sisään. Aamupäivästä selviydyinkin ihan kunnialla, mut siinä puolen päivän aikaan alko harmittaa oikeen kunnolla. Mua on siis kiusattu melkeen 10 vuotta. Se ei oo mitenkää sellast päivittäistä, et ihan joka päivä tapahtus jotain, mut vähintää kolmen päivän välein se sama paska toistuu. Mulle on huudeltu kaikkee enemmä ja vähemmän ilkeetä, tänään mulle huudeltiinki sielt vähemmän ilkeest päästä. "Vitun läski, miten sä ees sait noi farkut jalkaas?" Tota ei kai sinänsä voi laskee epäonneks, mut negatiivinen juttu kumminki. Tottakai tollaselt paskalta pitäs sulkee silmät ja unohtaa koko juttu, mut sit ku on kuunnellu melkeen 10 vuotta tollasta, silt on aika vaikee sulkee silmät ja vaan antaa olla. 
Taisin tosiaan purkaa mun kiukkuu ja pahaa mieltä mun kavereihin... Sori, en ollu ihan oma itteni, ootte ihanii!

Sit illalla, tos tunti sitte, olin menos valokuvaamaa ulos. Ne ekat kuvat oli vähän sellasii turhanpäiväsii, mut sit löysin ihan mahtavan jutun mitä kuvata. Olin ihan intona, et tost on pakko saada kuva! Jotenki maagisesti just sillon mun kamerasta loppu akku ja se sammu. 

Eikä tietenkää pidä unohtaa lemmikkejä! Mun kissa päätti viel päivän päätteeks mennä repimään mun huivin ja yhen paidan rikki.

Tällänen torstai mulla. Mites teillä?

Tälläsen päivän jälkeen en kyl saa mitään järkevää tekstii aikaseks, et tää postaus on (taas) vähän tälläne, mut älkää silti hylätkö mun blogia. Mä lupaan et saan tänne viel jossain vaihees jotain järkevää. x)

Perjantaina hölläillään! Vai oliks se sittenki lauantaina?

Alotan tän postauksen anteekspyynnöllä. Pyydän anteeks viime postauksen laatuu ja sisältöö… Mua hävettää, et tekstin laatu vajos niin alas ja siin tekstis ei ollu ees mitään kerrottavaa… Antakaa siis anteeks, älkääkä kaikotko mun blogista!

Enkä mä oo huomannu teitä ees kiitellä! Jo 12 lukijaa, wau! Kiitti paljon kaikille, ketkä ootte ittenne klikkaillu tonne lukijapalkkiin. Mulle toi 12 on ihan huima luku, ja oon tosi ilonen, et ootte kaikki löytäny tienne mun blogiin ja liittyny lukijaks! Kiitti viel kerran!

Mun puhelin hajos viikko sitte. Tottakai lomalla, mites muutenkaa? Ette kai te nyt tosissaan oleta, et se hajois viikolla ku sen sais vaikka vietyy huoltoon? Ehei, totta kai viikonloppuna niin, et saan olla ainakin kolme päivää ilman yhteyttä ulkomaailmaan. Onneks sain nyt ees tollasen vanhan varaluurin käyttöön, ni en oo kokonaa erakko. Nyt ei auta ku pitää peukkuja, et ne saa sen puhelimen korjattuu. Mulla on vähän paha aavistus, mut nyt pitää vaa toivoo ettei se kuole!

Tiiättekste sen tunteen, ku meette esiintymää johonki ja ootte muuten täysin pukukoodin mukaa mut sit teiän asussa on joku vääränlaine yksityiskohta? Oltiin viime torstaina muusiikkiluokkien kans esiintymässä Raumalaisessa museossa ja pukukoodina oli kokomusta. No, mulla oli mustat pillifarkut ja sellanen puolpitkähihanen paita. MUTTA. Just ku olin lähössä kotoa mä tajusin, et mulla ei oo mustia kenkiä… Mikäs siinä sit lähtee korallinvärisissä tennareissa ja toivoo et sun opettaja ei kurista sua. No, täällä mä nyt kuitenkin kirjottelen teille taas, et ei se tainnu hirveen pahasti suuttuu.

Perjantain koulupäivät on perseestä. Päivä pitää sisällää fysiikkaa, hissaa, terveystietoo, matikkaa, uskontoo ja liikkaa. Hissa ja uskonto on oikeestaa ihan kivaa, terveystietoki menee joskus. Mut fysiikkaa ja matikkaa perjantaina?! Liikkaki ois kivaa, jos meil ois vähän toisenlaine opettaja. Siis mulla ei oo mitää liikkumist vastaa, mut ku koululiikunta on jo valmiiks aika helvettii, ni meiän opettaja viel pahentaa sitä. Se vie sen viimesenki motivaation liikkuu. Ja mikäs sen parempaa ku iltapäivällä kaks viimestä tuntia yhest kolmeen liikkaa…

Mulla oli perjantai-iltapäivällä riparitapaaminen. Siel oli mun mielestä ihan kivaa, eikä mua enää ees kammota se ripari niin paljon. Ainoo asia mikä mua siin riparissa oikeesti harmittaa on se, et siel on muutamii sellasii tyyppei jotka ihan selkeesti inhoo mua. Viis päivää niitten kaa tuntuu aika painajaismaiselta, mut ehkä niist kuitenki selvitään.

Tänää aamulla mulla oli riparitapahtuma. Siel soitettiin gospelia ja muutenki kaikkee hengellistä musiikkii ja mun mielestä se oli oikeesti kivaa. Mua rupes ärsyttää se, et porukka ei osaa yhtään heittäytyy. Jos pyydetään laulamaa mukana, ni porukka istuu siel sillee ”haistakaa vittu”-ilmeellä ja naureskelee niille ketkä oikeesti uskaltaa lähtee siihen mukaa kunnolla. Et jos ollaan niin kovii ja siistei, et ei pystytä yhtää työntää sellast tyhmää ulkokuort sivuu, ni mä en sano mitää muuta ku hv siit et siin menee toistenki fiilis pilalle.

Mut mul on ollu tosi hyvä viikko ja erityisest tosi hyvä viikonloppu. Tää lauantai on menny aika rauhallisissa merkeissä, ku tuolt riparitapahtumast kotiuduttii, ja nyt ois enää ohjelmassa vähän siivoomista. Tää huone pitäs taas siivota… Miten voi olla, et onnistun sekottaa tän viikossa ihan järkyttäväks? Tunteeks kukaa mun tuskaa?

Huomenna oon menos kaupunkiin viettää aikaa mun parhaitten kavereitten kanssa. Oon koko perjantain ollu sillee ”sunnuntaisunnuntaisunnuntai” ja nyt se on onneks jo huomenna!

Ostin lauantain kunniaks jäätelöö, päätin heittää jumpsuitin päälle ja tulla koneelle mussuttaa tota herkkuu. Ostin tollast Ben&Jerry’s:in halpisversioo, mut kelpaa mulle hyvin. Ostin Cookie Doughii ja mun on pakko sanoo, et vaikka toi ei oo niin kallista eikä se oo aitoo Ben&Jerry’s:ii, ni toi on oikeesti tosi hyvää!

Lopettelen tällä kertaa tähän! Jos teillä on ripari edessä kesällä niinku mulla, nii uskaltakaa heittäytyy, ne riparitapahtumatki on sillon paljon kivampii. Ja jos oot riparin käyny jo, nii toivottavasti sulla oli hauska leiri ja sait sielt kivoja muistoja! Hauskaa lauantai-iltaa ja sunnuntait kaikille!